Pitkän blogitaukoilun jälkeen yritän taas elvyttää rakkaan kirjoitusharrastukseni.  Tarvitsen taas jonkin keinon purkaa ajatuksiani, eikä joistain asioista vaan voi tai osaa puhua ystäville, vaikka he kuinka läheisiä ja tärkeitä olisivatkin. Lisäksi "aiempi elämäni" on aiheuttanut heille jo tarpeeksi huolia ja harmia. Nyt on parempi yrittää käsitellä joitain asioita ihan itsenäisesti.

Miksi, miksi, miksi?! Tämän päivän ongelmani lienee moraalittomuuteni. Tästä onkin hyvä aloittaa. Voisin yrittää puolustautua monillakin tavoilla, mutta selittely tuntuu turhalta. Etenkin kun selittelisin lähinnä itselleni.

Aiemmin en pitänyt tätä niinkään suurena ongelmana. Olinkin valmis olemaan se "toinen nainen" tuntematta minkäänlaisia omantunnon tuskia. Olen keskustellut asiasta monta kertaa entiseni kanssa ja hän on avoimesti kertonut minulle, että pettäisi naistaan kanssani jos vaan asuisin lähempänä. Vielä toistaiseksi välissämme on puoli Suomea, mutta ei enää pitkään. Lähiaikoina olen muuttamassa pääkaupunkiseudulle ja tavallaan pelkään välimatkan vähentymistä. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Pystyisinkö tyytymään vain satunnaisiin tapaamisiin? Osaisinko nukkua yöni yksin ajatellen, että tälläkin hetkellä hän makaa nykyisensä vieressä eikä varmasti uhraa ajatustakaan minulle?

Nyt tiedän, mitä tuskaa nuo kysymykset ja etenkin niiden vastaukset voivat aiheuttaa. Viime yönä päädyin tähän tilanteeseen, en kylläkään äsken puhutun entisen mieheni kanssa, vaan lähinnä entisen säätöni. Tiesin hänen seurustelevan ja päädyin silti heittämään lusikkani tähänkin soppaan. Minä en tehnyt aloitetta, mutta ei tuo silti käy selityksestä.

Säälittävintä on ehkä se, etten muista minkälaisia neuvoja aiemmin annoin ystävilleni tällaisissa tilanteissa. Todennäköisesti se oli tyyliin "horot irti varatuista miehistä". Ja nyt minä sorruin siihen myös. Turha asiaa on silti suurennella, tehty mitä tehty. En tosin tiedä tuntuuko minusta pahalta sen naisen puolesta vai podenko huonoa omatuntoa, koska ei minua oikeastaan harmita. Uskoakseni jälkimmäistä. Sekös korostaa vielä lisää moraalittomuuttani. Well, sometimes you just have to be a bitch.

Olisikohan tässä tarpeeksi pohdintaa ensimmäiseen merkintään. Feral kiittää ja pakenee paikalta miettimään tekojaan.

"Olen siellä missä tarvitaan
En koskaan tiellä jos niin sanot vaan

Päästän sun salat läpi sormien
Pahat puhees ohi korvien

Sä olet sika ja mä siedän sen
Onko se mun vika, sitä tiedä en

En pääse irti, vaikka tahtoisin
Enkä uskaltaisi jos voisinkin"