Mistä lähtien minä olen ollut näin... Samantha? Jep, se Sinkkuelämää-sarjan seksiaddikti. Vaikka en kyllä välttämättä kuvaisi itseäni ihan täysin seksiaddiktiksi. Kai. Ehkä. En minä tiedä. Monet ystäväni ovat kyllä väittäneet minua ihan Samanthan kopioksi, tosin myös yhtä kyyniseksi kuin Miranda ja toisaalta minussa on myös hieman Carrieta, mutta prosenttini menevät kuulemma 70/15/15 Samanthaan päin. Hienoa!

Lauantai oli kyllä taas jännittävä ilta. Lyhyesti sanottuna olin taas ihan umpihumalassa (ja nyt tajuan näin sanoessani kuulostavani ihan 15-vuotiaalta pikkuteiniltä, voi nyyyyh), nuolin neljän miehen ja yhden naisen kanssa, ja harrastin sitten seksiä baarin vessassa kaverini kanssa. Eipähän siinä, tarkoitushan oli siitä jatkaa vielä hänen kanssaan yhteisen kaverimme luo, mutta sattumalta baarin edessä olikin exäni, itse asiassa ensimmäinen "poikaystäväni", jonka mukaan sitten päädyin. Ja aamulla hän kertoikin seurustelevansa.

Ei siinä mitään, olisin minä hänen luokseen mennyt siitä huolimatta, mutta olisihan asiasta silti voinut mainita hieman aiemmin. Yeah, well, sellaista sattuu. Moraalittomuuteni onkin nykyään aivan rajatonta. Yritin jopa äsken hänen kanssaan jutellessani saada häntä tekemään tuon kaiken uudestaan. "I'm a bitch, I'm a lover..." Ja vaikka nyt joka paikkaan sattuukin, panettaa silti. En tajua miten tämä on mahdollista.

Pohdimmekin tänään ystäväni kanssa miesasioitani ja seksielämääni. Vieläpä tosiaan miespuolisen ystävän! Ja ei, hän ei ole gay. Anyways, mietimme, miten tänä vuonna vastaani on tullut niin paljon uusia miehiä. Ja miten entisiäkin on tullut kierrätettyä. Tajusimme, että minulla on ollut vuonna 2010 reilusti enemmän aikaa juoda alkoholia, kuin aiempina vuosina! Ja kun aloin miettiä, niin lähestulkoon kaikki kokemukseni , tai vähintäänkin uudet kumppanit, ovat olleet jollain tavalla liitännäisiä alkoholin käyttöön. Pelottavaa, ehkä jopa säälittävää, mutta enpä kyllä kadukaan. Lähes kaikki kumppanini ovat olleet minulle enemmän tai vähemmän tuttuja, täysin randomeita ei taida olla kuin yksi ja sekin oli enemmänkin hyväksikäyttöä kuin vapaaehtoista. Eipä siitä sen enempää.

En siltikään tosiaan tunne minkäänlaista morkkista. This is me. Hyväksykää tämä tai olkaa hyväksymättä, I don't care. Olen viime aikoina oppinut ajattelemaan enemmän itseäni kuin muita, vihdoin ja viimein. En jaksa enää stressata siitä mitä muut ajattelevat tai tekevät. Minä ainakin elän niin kuin itse haluan ja olen sellainen kuin haluan. Jos se ei jollekin käy, niin voi voi. Itseluottamuksenikin alkaa olla kohdillaan. Ehkä nuo mielialalääkkeet alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa.

Nyt vaan väsyttää. En kylläkään tahdo mennä vielä nukkumaan. Tai no, haluaisin, mutta en yksin. Eipä kyllä taida olla vaihtoehtoja. Jos vaikka saisin napattua kissat viereen ja onnistuisin nukahtamaan vaikka viimeistään tunnin pyörimisen ja tuskailun jälkeen. Eiköhän tämä tästä. Huomenna on uusi päivä. Jospa onnistuisin kehittämään elämääni lisää jännittäviä tapahtumia.

Feral kuittaa!