Eipä kai oikeastaan mitään uutta. Tuntuu vaan siltä, että on pakko saada kirjoittaa, vaikkei ole mitään järkevää sanottavaa. Tosin onko minulla koskaan?

Mikähän mahtaa olla ongelmani, kun itsekseen asioiden tekeminen on niin kovin vaikeaa? Asuntoni näyttää taas ihan kaatopaikalta, vaikka muistaakseni pari viikkoa sitten juuri siivosimme täällä ystäväni kanssa. Turhaa tavaraakin lensi noin kymmenen säkillistä roskiin. Kissojen hiekkalaatikkokin pitäisi taas putsata.

Suihkussakin pitäisi käydä. Ja hiukset tahtoisin taas värjätä. Tämä haalistunut oranssinpunainen ei ihan ole minun värini. Täytyy taas saada kirkkaanpunaiset hiukset päähän, sitten tunnen olevani edes hieman enemmän itseni. Mutta kun en millään jaksaisi raahautua ensin suihkuun pesemään hiuksia, sen jälkeen heittää väriä pariksi tunniksi päähän ja sitten taas hyppiä uudestaan suihkuun. Ruokaakin pitäisi ehkä tehdä, en taas ole viime aikoina syönyt kovinkaan hyvin.

Jotenkin vetämätön olo taas. Voisin vaan maata sohvalla koko päivän, mutta kun ei. Täytyy lähteä käymään keskustassa.

Asunnon etsimiseenkin olen jo niin kyllästynyt. Viestejä olen laittanut joka paikkaan useamman kymmenen, mutta vain murto-osa on vastannut ja nekin kieltävästi. Tuntuu siltä, etten koskaan pääse lähtemään täältä. Mikäli joku sattuu tietämään Helsingistä/Vantaalta tai hätätapauksessa Espoosta viimeistään joulukuun alussa vapautuvaa yksiötä tai mieluummin kaksiota, jonka vuokra olisi max. 630e, niin kertokaa toki minulle. Tahdon jo aloittaa uuden elämän ja päästä eroon näistä vanhoista sähläyksistä.

"Hän saakin sen minkä tahdoin, kaiken
Kai teillä on kaikki oikein, paremmin
En ole hän
En, vaikka yritän"

"Jään ikkunaan katsomaan, kun tuuli tanssii samaa tanssiaan
En osaa unohtaa

Minäkin toivon tavallaan, ettei nähdä enää olenkaan
Olet kuin ei mitään olis ollutkaan

Ja kun nyt silti tavataan, ei oo mitään syytä olla pahoillaan
Puutkin jo riisuu kesän oksiltaan"