Kannattaa aivan varmasti nukkua kolmen tunnin päiväunet iltaseitsemän ja -kymmenen välillä. Hieman on ehkä kooman puolella olotila tällä hetkellä, voisin melkeinpä yrittää painua takaisin unimaan, kun kissatkin näyttävät olevan nyt suht rauhallisia.

Sen verran piti kuitenkin tulla nyt raportoimaan, että melko varmasti vihdoin ja viimein löysin sen asunnon! Vantaa, here I come! Työmatkakaan ei olisi kuin 15-20 minuuttia. Aiemmin tosin ehdin tottua siihen, että sain istua monessa eri bussissa tunnin verran suuntaansa, että pääsin työpaikalle/kotiin, joten olisin minä senkin kestänyt. Onhan tuo nyt kuitenkin parempi vaihtoehto. Asuntokin on vasta lähiaikoina remontoitu, parvekekin löytyy eikä kissoistakaan ole haittaa! Vuokrakaan ei ole mikään mahdoton. Ensi viikolla olen sitä menossa katsomaan ja puhetta oli jo vuokrasopimustenkin kirjoittamisesta, kun mahdollisella tulevalla vuokranantajallani on tosiaan kiire saada siihen uusi asukas. Kenties elämäni lähteekin nyt rullaamaan oikeaan suuntaan. Ensi perjantaita odotellessa siis...

Miesrintamalla ei mitään uutta. Ihan hyvä niin. Tosin selvisi, että entinen poikaystäväni/ensirakkauteni/elämääni ihan liikaa mullistanut mies asuu nykyisen avokkinsa kanssa myös samalla suunnalla, kuin mihin mahdollisesti olen muuttamassa. Välimatkaa on kai suunnilleen kilometri. Tiedä sitten, että mitähän tuostakin tulee. "Eipähän ole pitkä matka päiväkahville." Niin... Jos vaikka rupean vaan työnarkomaaniksi ja hengaan McDonald'sissa, tulevassa työpaikassani siis, niin paljon kuin mahdollista. Eipähän tarvitsisi stressata yksityiselämästä ja rahaakin tulisi. Vaikuttaa kovasti taas siltä, etten koskaan pääse menneisyyteni haamuista eroon. Ehkä en tahdokaan, ainakaan tarpeeksi.

"Kadulla hiuksiini sataa lunta
Taivaalla tähdet näkee susta unta
Tunnen sen, mulla on sun luokses ikävä
En tahdo eksyä"

Ja nyt sisäinen pieni sisustajani heräilee jälleen! Ihanaa päästä laittamaan uusi koti kuntoon. Olo on kyllä mitä parhain nyt, tätä pientä jähmeyttä lukuunottamatta. Tänään menenkin pitkästä aikaa kaikesta  huolimatta hymyillen nukkumaan, sillä nyt elämä tuntuu edes hieman helpommalta. Kyllä täältä eteenpäin ryömitään, hitaasti, mutta varmasti!

"Vaan jos yhden toiveen saan
En päästä sitä hukkumaan
Tahtoisin vain sen
särkymättömän sydämen"