Perjantai-ilta olikin taas mielenkiintoinen. Ystäväni tuli käymään, kävimme pienellä lenkillä ja kaupassa ja sitten alkoi kaljan juonti ja pienimuotoinen siivoaminen. Ja kappas kummaa, pitihän sinne baariinkin sitten lähteä. Suuntana ensin kantabaarimme, missä sattui istumaan exänikin. Emme viitsineet työntää perseitämme hänen seurueensa pöytään, vaikka he meidänkin kavereitamme ovat, joten päätimme asettua viereiseen pöytään.

Huomasin jo saman tien, että exääni vitutti aivan järkyttävän paljon se, että minä olin paikalla. Naureskelinkin itsekseni ja nautin siitä, miten sain hänet tuskastumaan. Pyörin tuttujen miehien ympärillä, flirttailin ja nautin huomiosta. Olin siis ihan kunnon bitch. Repikää siitä huumoria. Hetken päästä exäni lähti aivan helvetin kiukkuisena, oletettavasti vaihtoi baaria. Siirryimme nurkkapöytään tuttujemme luo. Eipä mennyt pitkään, kun mies palasi takaisin. Nauratti aivan järkyttävän paljon hänen kiemurtelunsa ja vittuuntunut ilmeensä. Pakkoko siihen samaan pöytään on sitten tunkea, jos ei seura kiinnosta? Ei hän pitkään viihtynyt, joi kaljansa aika nopeasti ja lähti taas. Eikä tullut enää sen illan aikana takaisin.

Vaihdoimme ystäväni kanssa pöytää. Siirryimme hänen siskonsa avomiehen ja tämän kaverin seurueeseen. Itse kävin vähän väliä hyppimässä naapuripöydissä, oli taas baari täynnä tuttuja. Ja kyllä taas tuntui vientiä olevan. Kuulostan nyt järkyttävän itserakkaalta, mutta ei voi mitään. Pitkästä aikaa itseluottamukseni alkaa olla kunnossa. Esimerkiksi muutama vuosi sitten en olisi uskaltanut toivoakaan, että minusta kiinnostuttaisiin näin. Sääli vaan, että nuo miehet ovat useimmiten minulle kelpaamattomia. Nautin silti siitä huomiosta, mitä heiltä saan. Ja loppuillasta voinkin sitten lempata kaikki ja painua kotiin nukkumaan. Minusta on tosiaan pikkuhiljaa tulossa aivan helvetin kylmä akka.

Oh well, kantabaarimme meni kahdelta kiinni, joten siirryimme toiseen baariin. Eihän minulla edes olisi ollut ikää sinne, mutta onneksi portsari oli mukava. Pari vuotta sinne tänne. Sinne ilmestyi kavereitakin, joten meininki oli aivan loistava. Kaikilla oli hauskaa, päädyin taas flirttailemaan vaikka kenen kanssa ja huhhuh. Melkein raahasin yhden kaverini kotiinkin. Onneksi taksijonossa tuli jotain hämminkiä, joten hän päätti häipyä kotiinsa nukkumaan. Parempi niin. Eipähän ainakaan vielä tullut sählättyä hänen kanssaan.

Lauantai menikin kuolemaa tehdessä. Ensimmäistä kertaa jopa oksensin krapulani takia. Tiedän, erittäin mielenkiintoista. Illalla tuli kuitenkin taas lähtö, rakkaan naapurini kanssa hyppäsimme autoon ja ajoimme kaverini luokse juhlimaan hänen synttäreitään. Paikalla sattui myös olemaan eräs mies, jonka tapasin varmaan pari kuukautta sitten baarissa. Itse vietin sen illan selvinpäin ja olin vielä ihan järjettömän kiukkuinen ja vittuilin vaan kaikille. Hän onnistui hajottamaan yhden tuopin ja tietenkin siinä vieressä istuessani sain suuren osan lasinsiruista päälleni. Ja suutuin astetta enemmän. Eilen kaverini luokse mennessäni hän sattui olemaan heti ovella. Ja vieläpä muisti minut! Aah, voisin syödä hänet saman tien. Se sulattava hymy, ne pienet flirttailevat puheet... Ihana mies. Ja huomio! Hän osaa soittaa kitaraa. Omnomnom... Pyysimme sitä erästä baari-iltaa anteeksi puolin ja toisin ja tunsin tosiaan sulavani. Eikä oikeasti voi olla mahdollista, ei miehet huomaa, jos nainen tekee jotain hiuksilleen. Eikä sitä hänestä varsinkaan uskoisi, kun tosiaan näimme viimeksi vissiin pari kuukautta sitten. Siitä huolimatta hän tokaisi minun värjänneen hiukseni ja kehui kovasti kirkkaanpunaista sävyä. Is that even possible? Jos jäisin asumaan tähän kaupunkiin, voisinkin yrittää jotain hänen suhteensa. Nyt vaan taitaa olla parempi antaa asian olla. Sääli. Etenkin kun tunnen tuota kaikkea ajatellessani pieniä perhosia vatsassani. Ei ole hyvä tämä. Kohta teen taas jotain tyhmää.

Loppuilta menikin ajellessa. Pääsimme lopulta kolmen jälkeen kotiin ja painuinkin lähes suoraan nukkumaan. Pitkästä aikaa jopa nukuin kunnolla, noin yhdeksän tuntia. Eikä edes johtunut alkoholista, en juonut eilen kuin pari. Nyt tosin tekisi taas kaljaa mieli.

Koitan nyt kasata ajatukseni. Ei ehkä olisi pitänyt alkaa miettiä eilistä. Tässäpähän sitten tuskaillaan.

Ja ihan btw, toivottavasti te mahdolliset lukijani nyt ymmärrätte, että kirjoitan näitä tekstejä hieman provoavalla ja sarkastisella asenteella. Tämä on se toinen persoonani, kunnon bitch. Osaan minä olla ihan siedettäväkin. Ehkä. Välillä. Älkää siis ottako tätä turhan vakavasti.